maanantai 28. syyskuuta 2015

Kuulumisia, kaksi myyntihevosta ja pieni kurkistus kesäkilpailuihin

Blogini on ollut viime aikoina erittäin hiljainen. Syynä on ollut pitkälti kiire, kun koulu on taas vaatinut paljon aikaa. Viikonloppuisin olen yleensä tallilla ja jos vapaahetkiä on jäänyt, olen ollut niin väsynyt, että olen mielummin tehnyt jotain muuta kuin panostanut tähän harrastukseen. Vaikka keppihevoset ovatkin minulle rakas harrastus, tuntuu, ettei sitäkään vain voi väkisin tehdä, jos on liian väsynyt. IRL-puolella olen kyllä käynyt muutamia kertoja ratsastamassa kavereiden kanssa, mutta blogin kirjoittaminen on tuntunut turhalta, kun en ole oikeassakaan elämässä tehnyt juuri mitään mainittavaa. En juuri koskaan ehdi koneen ääreen. Ennen olen kirjoitellut puhelimellani, mutta kesätauon ja päivitysten jälkeen se tuntuu erittäin vaikealta ja poistankin vahingossa aina saman verran tekstiä kuin mitä ehdin kirjoittaa tai tulen lisänneeksi vääriä kuvia tai kirjoittaneeksi väärin.

Hevosten tekopuolella olen sentään saanut jotain aikaiseksi! Projekti oli hieman isotöisempi, varsinkin, kun en ole ennen tehnyt yhtään upotettua laikkua tai merkkiä, mutta suhteellisen hyvin siitäkin selvittiin. Tein hevosen käyttäen inspiraationlähteenä tätä, tätä, tätä ja tätä kuvaa. Jälleen kerran olisin halukas myymään hevosen. Hintaa laitan tällä kertaa vain vaivaiset 30 €, joka sisältää postikulut. Työtunteja olen tähän kuluttanut aivan tajuttomasti, mutta keppihevosten teko kannattaa ilmeisesti aloittaa halvemmalla, kun tätä nykyä ainakin minun näkemäni mukaan netin kautta on niin hankala myydä hevosia. Hevosen myynti-ilmoitus löytyy täältä. Jos kiinnostus heräsi, voi sinne jättää tarjouksen.










Viimeksi tekemäni rautias ei ole vielä mennyt kaupaksi. Olisin valmis myymään hevosen reilulla alennuksella, sillä nyt paria kuukautta myöhemmin se ei näytä minun silmissäni lainkaan niin hyvältä kuin aluksi. Tuttu tunne varmasti jokaiselle keppihevosia tehneelle. Tällä hetkellä olisi valmis myymään hevosen hintaan 15 €, joka sisältäisi myös postikulut, jos nyt saisin materiaalikulut kustannettua. Myös tämän hevosen myynti-ilmoitus löytyy täältä, jonne siis myös tarjoukset.



Minun ja Jolien kesäkilpailut menivät todella hyvin. Kisapäivänä oli kiva sää ja kisoissa oli erittäin mukava tunnelma, kiitos siitä kaikille paikalla olleille! Päivä oli rankka ja kiireinen, mutta erittäin mukava näin järjestäjän näkökulmasta. Kisoista ei tällä kertaa tulekaan erillistä postausta, sillä kuvia ei ole yhtä paljon kuin viimeksi. Lisäksi on todella vaikea kertoa kisapäivästä järjestäjän näkökulmasta, sillä päivä on lähinnä edes takaisin ryntäilyä ja kisapäivän jälkeen on niin poikki, ettei muista enää juuri mitään. Laitetaan nyt tähän kuitenkin parit pappani ottamat kuvat. Suuri kiitos hänelle!








Skatholm lainasi Crismaa yhteen esteluokkaan.




Saila ratsasti Herkulla Herbertti GP:n voittoon! Itse menin ponilla Intermediaten, josta tuli sijoitus 5 / 6. Hyvin siihen nähden, että poni on noin HeC-B -tasoinen. Herkulla meneminen oli hätäratkaisu, kun onnistuin juuri ennen kisoja hajottamaan Paladinin kepinkiinnityksen.

Haluaisin vielä kerran kiittää kaikkia kisoissa olleita mahtavasta päivästä, buffetin pitäjiä suussa sulavista mokkapaloista sekä ahkeria avustajia Sailaa ja Mariaa siitä, että pysyimme aikataulussa ja saimme kaiken hoidettua. Suurkiitos kuuluu tietysti myös toiselle järjestäjälle Jolielle, joka näki kanssani aivan mielettömän vaivan järjestelyissä!

Sain tosiaan kaikki mukaan ottamani myyntihevoset kisoissa myytyä. Keille hevoset mahtoivat mennä?


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Myyntiin tiedoton rautias






Minun ja Jolien kisat menivät aivan hyvin. Niistä tulee postausta myöhemmin, kun saan kaikki kuvat seulottua ja oman mieleni rauhoitettua kisamyllerryksen jäljiltä. Sen verran kuitenkin mainittakoon, että sain kaikki myyntihevoset, papurikon mukaan lukien, myytyä. Olen kuitenkin ommellut uutta myyntiheppaa, joka on mahdollista ostaa netin kautta. Hevosen myynti-ilmoitus löytyy täältä. Kuvia olisi voinut olla reilumminkin, mutta tuurillani kameran akku tietysti loppui kesken kuvauksen ja olen arvatenkin liian laiska ottamaan tulevaisuudessa lisää kuvia. Ensialkuun pyytäisin hevosesta postikuluineen 35 €, mutta katsotaan nyt, meneekö kaupaksi. 

torstai 6. elokuuta 2015

Myyntiheppoja





Ajatella, että minun ja Jolien kilpailut ovat jo huomenna! Olen stressannut aivan tajuttomasti kilpailuita erinäisten hankaluuksien johdosta. Onneksi pian ollaan voiton puolella ja pahimmat ongelmat on voitettu!

Kisajärjestelyjen ohessa olen saanut muutaman myyntihepan tehtyä minun myyntipöytääni varten. Mustan shetlanninponin, arabimaisen ruunikon sekä ruunikon pikkuponin. Yllä olleet kuvat eivät ole olosuhteiden johdosta parhaimpia mahdollisia, mutta tässä kuitenkin vilaus siitä, mitä perjantaina on luvassa. Otan varmaan jälleen kerran papurikon mukaan täyttämättömänä. On muuten mielenkiintoista, että aluksi kyseisestä myyntihepasta tuli paljon kyselyitä ja nyt ei enää ollenkaan! Mikä tähän mahtaa olla syynä?


Kisoissa nähdään!

lauantai 1. elokuuta 2015

ECP & CRB Eveting


Olin tosiaan viime viikon lauantaina Eclipsen ja Caribian kenttäkilpailuissa. Kisapaikalle menin yhdessä Jolien, Sailan ja Asio Otuksen kanssa. Matka meni varsin mukavasti rupatellessa ja Jolien pomppiessa junassa uuden poninsa kanssa, josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Kukaan ei tosin ollut jaksanut vaivautua katsomaan, mistä bussi lähtee, ja niinpä jouduimme juoksemaan juna-asemalla pysäkkejä ympäri peläten, että 71 kurvaisi jostakin meidän ohitsemme. Sailan äärimmäisyyksiin treenatulla tenttituurilla löysimme lopulta oikean pysäkin ja olimme kisapaikalla jo tuntia ennen kisojen alkua.


Kisapaikalla oli kyllä laitettu kaikki aivan viimeisen päälle. Esteet olivat todella upeat, puhumattakaan maastoradasta!


Lähtömaksuni maksettuani aloin opetella rataa. Olen tunnetusti erittäin huono oppimaan esteratoja ja niinpä jankkasin rataa tunnin ajan. Lopulta oli kyllä aivan pää kipeänä, mutta ei siinä muukaan auttanut.


Jolien Reali, maskotiksi ja Onzun mieliksi mukaan lähtenyt Pontso Paladin, kisahevoseni Crisma ja Sokerin heppa, jonka nimeä en valitettavasti enää muista.

Sinä aikana, kun en opetellut rataa, juttelin Jolien, Sailan, Asio Otuksen, Onzun, Sokerin ja monen muun kanssa. Hyppäsin myös pari yksittäistä estettä Crismalla.

Esteosioiden alkaessa olin hyvin rauhallinen verrattuna siihen, kuinka esteet minua kammottavat. Startin lähestyessä alkoi minua toki jännittää, mutta purin jännitystäni ottamalla vähintään sata kuvaa Maikkenin omistamasta Sailan kisaratsusta, Svantesta. Lisäksi kävin juuri ennen suoritusta rataa läpi.


Svante katselemassa Senior Cupin esterataa. Eräs Jennyn rauhoitusotoksista.




Kuvia ennen Bronze Trophya olleesta Senior Cupista.


Jolie ratsasti kisoissa Realilla.

Oma kisasuoritukseni ei mennyt läheskään täydellisesti. Vaikka olin kerrannut rataa kuin hullu, meinasi se joka kurvissa unohtua. Tein sitten joka kerta viime hetkellä äkkikäännöksen, kun muistin, mihin suuntaan rata jatkuu. Rata meni aika hitaassa tempossa ja kamalalla tyylillä, mutta en onneksi pudottanut esteitä, jotka olivat 60 cm korkeita...

Rataesteosuuden jälkeen oli vuorossa kouluosio, joka ei mennyt minulta ollenkaan hyvin. Unohdin radan, vaikka tällä kertaa olin harjoitellut radan aivan kunnolla enkä vasta kisapaikalla. Lisäksi paperin takaisin saatuani huomasin saaneeni elämäni huonoimmat prosentit, muistaakseni vieläkin huonommat kuin vuoden 2014 SM-kisoissa, jolloin kirjaimellisesti kävelin ja juoksin radalla tönköillä askelilla sekä esitin kammottavaa tikkulaukkaa. Ensimmäisestä kohdasta sain peräti 9, mutta sen jälkeen rata olikin pelkkää alamäkeä. Tuomarin mielestäni askeleeni olivat jäykät. Tässä kouluradassa ei siis ollut kehumista.


Minulla ei valitettavasti ole onnistuneita kuvia itsestäni rataesteiltä tai kouluradalta. Menoni näytti kyllä rehellisesti sanottuna aivan kammottavalta!

Etukäteen olin stressannut maastoesteosiota, mutta  se olikin oikeastaan kaikista osioista hauskin. Minullahan on aina ollut ylitsepääsemätön kammo kiinteisiin esteisiin, mutta kisapäivänä esteet menivät kuin itsestään, eikä minua haitannut lainkaan, vaikka kenkäni kastuivat vesiesteellä. Aikani tuskin kuitenkaan oli hyvä ja tyyli oli taas kerran erittäin upea.




Nämä kuvat olivat tosiaan parhaimmasta päästä... Onneksi upeat esteet hieman pehmentävät vaikutelmaa.


Maasto-osion ja pisteenlaskun jälkeen oli jokaisen luokan palkintojenjako. Taso oli ollut kilpailuissa erittäin kova, joten en tietenkään sijoittunut. Tässä kuitenkin pari kuvaa palkintojenjaosta.


Saila voitti Svantella Senior Cupin.


Bronze Trophyn voittaja.

Mielestäni kisat olivat erittäin hyvin järjestetyt, joskin ne venyivät aika myöhään. Paikalla oli todella monia mukavia harrastajia, mutta jotenkin kisoissa oleminen ei tuntunut niin hauskalta kuin yleensä. Tämä ei missään nimessä siis ollut kisojen järjestäjien tai muiden kisoissa olleiden syy. Kaikki olivat erittäin mukavia, mutta itseäni ei vain jotenkin kisoissa olo inspiroinut. Olin muutenkin erittäin väsynyt koko päivän ja juttuni olivat niin tuulesta temmattuja, että mitä tahansa päästinkin suustani, alkoi minua saman tien hävettää.

Kuten monet ovat varmaan huomanneetkin, olen ollut viime aikoina hieman epäaktiivisempi. Syynä tähän on kerta kaikkiaan inspiraation puute. Olen myös ylirankan kouluvuoden jäljiltä edelleen hyvin rasittunut, vaikka kesäloma onkin lopuillaan. Oli jotenkin hankalaa huomata kisoissa, kuinka paljon tämä harrastus on mennyt parissa kuukaudessa eteenpäin, kun itse on pitänyt hieman taukoa. Tulin lisäksi vasta nyt huomanneeksi, että askeleeni ovat huonontuneet todella paljon. En ole varmaan lähes puoleen vuoteen videoinut omaa ratsastustani, joka on kyllä kostautunut. Lisäksi olen keskittynyt aivan liikaa esteisiin ja ajatellut, että kyllä se koulupuoli hoituu. Mitä järkeä minun on hypätä korkeammalle, kun en kuitenkaan kisoissa muista paljon matalampaa rataa enkä aio enää tämän jälkeen esteillä kilpailla?

Olen myös aina halunnut viralliseksi tuomariksi, mutta nyt kun haku avautui, en sitten voinutkaan hakea. En tiedä ollenkaan, paljonko minulla jää mihinkin aikaa syksyllä. Arkipäivät olen koulussa ja viikonloput tallilla, enkä haluaisi keppihevosharrastukseni olevan pelkkää netissä surffaamista.

Jouduin muutama päivä sitten aloittamaan kouluratsastuksen suhteen aivan alusta. Tällä hetkellä olen Helppo C -tasolla harjoittelemassa askellajeja. Jännittävää, että pitäisi ensi viikolla mennä Intermediate II omissa kisoissa... Täytyykin nyt treenata ahkerasti!

Sen lisäksi, että olen taas aloittanut treenaamaan ratsastusta, lojuu pitkästä aikaa huoneessani keskeneräinen hevosenraato. Lisäksi minun täytyy tehdä paljon valmisteluja omia kisoja varten. Kiirettä tulee pitämään!

Papurikko on muuten edelleen myynnissä. Se olisi mahdollista hakea minun ja Jolien kisoista ilman täytteitä ja keppiä hintaan 30 €, kun postikuluja ei tule mukaan tai voin perinteisesti postittaa hevosen.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Papurikko uudelleen myyntiin ja huomisista kisoista

Huomenna ovatkin sitten kauhulla odottamani Eclipsen ja Caribian kenttäkilpailut! Kouluosuus kyllä menee, mutta esteet eivät edelleenkään tunnu omalta. Olen valmistellut itseäni henkisesti kiinteitä esteitä varten. Onnistuinkin siinä todella hyvin, sillä menin juuri nurin kotini läheisellä 60 cm korkealla, leveällä kiviaidalla. Säikähdyksellähän siitä onneksi selvittiin, mutta olisin todella hämmästynyt, jos selviäisin ilman kieltoja maasto-osiolta, nyt kun yöunetkin on tämän videon katsomisen jälkeen karkoitettu tyystin.

Vielä maastoesteosuutta kamalampia ovat rataesteet. Unohdan takuuvarmasti radan tai vähintään pudottelen. Viime estekisoja muistellessa, jotka olivat melkein vuosi sitten, ovat kyllä toiveet puhtaasta ja hyvästä radasta kaukana.

Jotta en muita heikkohermoja säikyttelisi, menen vihdoin asiaan. Papurikon myyntihepan ostaja joutui perumaan, joten hevonen tulee jälleen myyntiin. Etusijalla ovat tietysti ne, jotka voisivat hakea hevosen huomenna kenttäkisoista ja maksaa käteisellä. Ilman postikuluja voin myydä hepan hintaan 30 €, ilman täytteitä. Lisää infoa myyntiehdoista löytyy täältä ja lisää kuvia tästä postauksesta.



Myyntipöytää minulla ei ole, mutta minut löytää kisapaikalta kuljeksimasta takuuvarmasti. Varmoja tuntomerkkejäni ovat lyhyt pituus ja pitkät ruskeat hiukset. Tulen kisoihin yhdessä Sailan, Asio Otuksen ja Jolien kanssa. Mukanani ovat kisahevoseni Crisman lisäksi myös Paladin. Kanssani saa tulla tuttuun tapaan muutenkin höpöttelemään ja se olisi myös minun puoleltani erittäin suotavaa, sillä jos kisoihin mennään ja muita harrastajia on paikalla, on turha könöttää yksin! Myös heppojeni kokeilu on mahdollista. Otan joka tapauksessa tämän myyntihevosen mukaan huomenna reppuuni ilman täytteitä, joten vaikka sitä ei etukäteen varaisi, voi sitä vielä kisapaikalla kysellä.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kysymyspostaus

Koska kysymyksiä on tullut jo tarpeeksi kysymyspostausta varten, päätin julkaista sen nyt, jottei minulle tulisi perinteistä loppukesän kriisiä, jolloin huomaa, kuinka on unohtanut tehdä kaiken. Suuret kiitokset vielä kaikille kysymyksiä lähettäneille!



Minkälaisissa vaatteissa tykkäät olla kun ratsastat keppareilla?

Yleensä ottaen olen keppihevosilla aivan normaaleilla vaatteillani, mitä nyt on aamulla tullut päälle napattua, joskin kengät tulee usein valikoitua jo ostovaiheessa sen mukaan, että nilkkojen ojentelu onnistuu. Talviaikaan ratsastaminen on minusta aivan kamalaa talvikengillä, ulkohousuilla (kyllä, en tarkene ilman) ja untuvatakilla ja silloin pidän yleensä ratsastamisesta hieman isomman tai pienemmän tauon.

Mitkä on mielestäsi kolme tärkeintä "avainta" sille että askeleet näyttävät hyviltä ja lennokailta?

Varmaankin riittävä eteenpäinpyrkimys, pehmeys ja isot, joustavat askeleet.

Minkälainen olisi kauhujen esteesi? :D

Heh, kyllä keksisin varmaan sata erilaista kauhuskenaariota, mutta sanotaanko, että yleisesti ottaen kiinteät esteet ovat aivan kamalia. Minulla on jokin ylitsepääsemätön kammo sellaisiin esteisiin, jossa ei ole sitä turvallisesti maahan tömähtävää puomia. Lisäksi Jennyn paniikkia lisääviä seikkoja ovat mm. kiinteän esteen pituus, erilaiset sarjat ja huono hyppyalusta, joista kaikkein pahin olisi ylös viettävä kallio, jonka päällä hyppypaikan ennen ja jälkeen olisi kaatumisvaaraa lisääviä hiekanmuruja.


Mikä on este ennätyksesi kepparilla ja ilman?

Molemmissa tapauksissa 90 cm.


Kumpi laukka on sinulle vahvempi?

Oikea.


Käynti, ravi vai laukka?

Käynti. Hitaammassa tempossa on helpompi hioa yksityiskohtia.

Ajattelitko tulla SM-kisoihin ensivuonna?

Totta kai! Varmaa kisaan perinteisesti koulumestaruudesta. Myyminen voisi olla ihan kivaa, mutten vielä tiedä.

Kuinka usein tykkäät järjestää kisoja?

Ehkä pari kertaa vuodessa. Voisihan sitä useamminkin järjestellä, jos aika vain riittäisi, mutta tästä lähtien tuskin pystyn kuin kerran vuodessa.




Kuinka usein viikossa ratsastat keppareilla nyt lomalla? Entä kouluaikana?

Riippuu hirveästi. Lomalla joskus monta kertaa päivässä. Talvisin en oikein tykkää ratsastaa, joten voi olla, että saatan vain hieman pyörähtää ulkona kerran kahdessa viikossa hevosen kanssa.

Mtä blogeja luet?

Keppihevosblogeista luen Iisan tallin blogia, Jolien keppihevosblogia, Saumasakkia, Kuunvarjon blogia, Merituulen blogia sekä Kitin keppariblogia. Lisäksi luen Ajatusvalssia  ja seurailen epäsäännöllisesti joitakin hevosblogeja.

Syötätkö keppihevosiasi?

En syötä.

Karvakangas vai fleece?

Karvakangas on kyllä välillä hyvin hankalaa ommeltavaa tai vähintään karvat leijuvat ympäri asuntoa, mutta jos ihan puhtaasti lopputulosta ajatellaan, on fleece kyllä kamalin kangas, mitä on olemassa. Ainakin omien kokemuksieni perusteella fleecehevonen nukkaantuu todella helposti ja on jo parin kuukauden kuluttua täysin käyttökelvoton. Muilla olen kyllä nähnyt aivan hyväkuntoisia fleecehevosia, mutta itse en kyseisestä materiaalista tehtyjä hevosia oikein osaa pitää. Panda on minun makuuni hieman hyvälaatuisempaa fleeceä ja lisäksi Jolie on tehnyt Pandalle silloin tällöin pieniä hoitotoimenpiteitä, joten sen olen saanut pidettyä aivan tyydyttävässä kunnossa. Fleece ei myöskään tunnu läheskään yhtä aidolta, kuin vaikkapa karvakangas.


Montako keppihevosta olet tehnyt elämäsi aikana?

En muista, mutten kovin monta. Kymmenisen hevosta, johon päälle kaappiin jääneet, loppuun tekemättömät raadot.





Kuinka kauan sinulla menee yhden keppihevosen tekemiseen?

En ole katsonut kelloa, mutta yleisesti ottaen olen hyvin hidas kaikessa, niin minusta tuntuu myös keppihevosta tehdessä.

Lempi- ja inhokkivaiheesi kepparin teossa? Perustelut :P

Välillä minusta jo tuntui, että ratkominen oli minun lempivaiheeni, sillä silloin tiesi olevansa jo puolessa välissä hevosen kasaan ompelussa. Tällä hetkellä sanoisin, että ihan perusompelu on kaikkein mukavinta, sillä jollain tapaa se on rennoin vaihe. Tapaan yleensä mennä sohvalle loikoilemaan ja sivusilmällä vilkuilen televisiota. En hirveästi pidä hevosen viimeistelystä. Etenkin korvien teko ja täyttäminen ovat aivan kamalia vaihteita. Tätä on kyllä hankala perustella, mutta jostain syystä menetän aina hermoni silloin.

Millä teet tummennokset?

En valitettavasti paljasta.

Millainen oli ensimmäinen kepparisi?

Ensimmäisen keppihevoseni sain kolmivuotissyntymäpäivälahjaksi. Se oli ruskea kaupan keppihevonen, islanninhevostamma Tatti. Ensimmäinen käsintehty keppihevoseni oli mummuni minulle monta vuotta sitten tekemä Hiful, jonka kanssa harrastukseni lähti kunnolla käyntiin. Hiful oli rautias puoliveriruuna, jolta löytyi itsepäisyyttä, mutta joka oli pohjimmiltaan hyvin lempeä. Hifulilla olen mennyt varmaan enemmän kuin millään muulla hevosella.





Entä montako olet omistanut?

Jos kaupan keppihevosia tai kamalaa sinistä keppihevosta, jotka minulla olivat ennen harrastuksen varsinaista alkua, ei lasketa, olen omistanut 13 keppihevosta.




Rakkain kepparisi?

Kaikki keppihevoseni ovat juurikin niitä rakkaimpia omalla tavallaan. Paladin on maailman ihanin tinkerturilas, jolla on ihan mukava mennä koulua. Panda taas on niille vähemmän vakavasti otettaville ratsastuskerroille sopiva ponitamma. Yleensä painelen sillä talvisin maastossa vain vaaleanpunaisen riimun kanssa... Piaffitar taas on maailman ihanin kouluhevonen ja edustaa lempirotuani eli andalusianhevosta. Crismalla on mukava mennä esteitä ja se on hyvin inspiroiva myös koulun suhteen. Herkku taas on Herkku, hullunkurinen pullaponi, aina ja ikuisesti.








Jos joutuisit myymän jonkun hevosistasi, niin minkä myisit?

Myisin varmaan Pandan, sillä en tule kovin hyvin toimeen fleecehevosten kanssa. Panda ei kuitenkaan ole tulossa myyntiin, ei nyt eikä ikinä.

Entä jos joutuisit myymän kaikki hevosistasi paitsi yhden, niin minkä jättäisit?

Jättäisin varmaan Herkun, sillä sen ulkonäkö on hyvin persoonallinen, enkä vain kestäisi sen poissaoloa, sillä sydämeeni jäisi ammottamaan Herbertin mentävä paikka. Lisäksi se osaa hypätä sekä esteitä että mennä koulua, vaikka ei se jälkimmäisessä mikään paras olekaan ja se on mukava ratsastaa. Lisäksi se on tehty erään tuntemani ponin pohjalta. Mahtaako kukaan lukijoista tunnistaa?



Jos joku tarjoaisi Herkusta 80€ myisitkö?

En myisi.

Olisiko Herkku ikinä myynnissä mistään hinnasta?

Ehkäpä miljoonalla voisin Herkusta luopua, mutta en kyllä ihan mistään pikkusummasta Herkkua myisi.

Paljonko Herkku maksoi?

Jätetään asia minun ja Sailan väliseksi.

Millainen olisi juuri sinun unelmien keppihevosesi?

Sanotaanko, että on niin monia kivoja ominaisuuksia, että sellaista täydellistä olisi vaikea tehdä. Tämänhetkiset hevoseni edustavat aika hyvin niitä ominaisuuksia, joista keppihevosella pidän, joten sanotaanko, että kaikki ne yhdessä. Lisäksi porukkaan kyllä mahtuisi Iisan tallin Puhina, se vain on jotenkin niin täydellinen hevonen! Keppihevosissa pidän ennen kaikkea realistisuudesta, siisteydestä ja omaperäisestä ilmeestä.

Mielestäsi maailman hienoin keppihevonen?

Iisan tallin Puhina, ehdottomasti!

Mieleenpainunein keppari mitä oot nähnyt?

Puhina. Lisäksi eri vaiheissa harrastustani mieleen ovat jääneet mieleen myös Lord Lardeo, Oliver, Svante, Fidelix, Gagara, NoNo sekä tietysti vanha kunnonTroija-poni.

Minkälaisista keppareista pidät ulkonäöllisesti?

Mitä erikoisempi, sen parempi! Siistit hevoset, joissa on ilmettä, kuuluvat suosikkilistaani.

Mikä Sailan hevosissa siuta kiehtoo?

Sanotaanko, että hyvin onnistunut keppihevonen on tekijänsä sielun peili. 

Jos Sailaa ei lasketa, niin kenen harrastajan kädenjälki miellyttää?

Todella monet harrastajat ovat tehneet hienoja yksittäisiä hevosia, mutta sanotaanko että esimerkiksi Neaan, Hatin, Maikkenin ja Hilun tekemät hepat ovat aika kivoja.

Lopettaisitko keppihevosharrastuksen jos saisit 1000€? XD

En lopettaisi. Veikkaanpa, että tuo raha on jo monella vähänkin pitempään harrastaneella keppareihin kulunut.

Ethän ole pitkään aikaan lopettamassa, koska ihailen sua? :D

En ole lopettamassa. Luulen, että syksyllä saatan olla hieman kiireisempi, joten en ole välttämättä ihan niin aktiivinen, mutta lopettamassa en ole. En tosin ymmärrä, mitä ihailemisen arvoista minussa on, mutta parempi ihailla kuin vihata.

Ajatteletko olevasi kuuluisa?

En.

Hauskin nimi jonka olet kuullut kepparilla olevan?

Olen niin huono englannissa, että suurta osaa hevosten nimistä en edes ymmärrä. Täysikuun Hunsvontti, Aphen Naurava Kulkuri ja Puksulan Pikajuna ovat ihan hauskoja.

Teetkö itse hevostesi varusteet, vai tilaatko ne hevosten mukana?

Pääasiassa minulla on vain Sailan tekemiä varusteita. Jokunen varuste on minun omaa käsialaani, mutta niitä en käytännössä koskaan käytä.


Millaisessa paikassa kepparisi asustavat?

Tallissa minun vaatekaapissani. Tällä hetkellä siellä on vielä hieman sekasortoista Crisman tulon takia (tiedän, olen hyvin aikaansaava tallin virittelijä, Crismahan on ollut minulla vasta keväästä asti). Ennen se näytti tältä.




Mikä saa siut aina tarttumaan keppihevoseen ja saa siut ratsastamaan sillä?

Välillä mietin sitä itsekin, etenkin niillä kerroilla, kun toteutan jonkin hyvin rankan treeniohjelman. Miksi ihmiset ylipäätään urheilevat, eikö sohvalla makaaminen olisi paljon mukavampaa?

Paras muistosi keppihevosiin liittyen?
Voi, niitä on niin monta! Olen saanut paljon ystäviä keppihevosten kautta, joka muistuttelee minua jokapäiväisessä elämässäni, vaikka ei olisikaan tilaisuutta aina tarttua heppaan ja lähteä ratsastamaan. Jokainen onnellinen hetki keppihevosten ja etenkin ihanien harrastajaystävien parissa on ollut korvaamaton! 

Mutta erään joulun alla hyvän ystävän kanssa keppiporolla liikkuminen oli vain jotenkin niin huvittavaa... Myös SM-kisareissu 2015 oli unohtumaton sekä tietysti omat kisat.















Kurjin asia keppihevosihmisten kesken?
Oma mielipiteeni on, että keppihevosharrastajat ovat todella mukavaa porukkaa, joskin nuoremmat saattavat jäädä vanhempien porukassa hieman syrjään. Kerran muistan tulleeni kisoihin ja heti ensi töikseni rynnänneeni tervehtimään kisapaikan reunalla notkuvia, hieman itseäni vanhemman näköisiä harrastajia. En ehkä tehnyt ulkonäölläni mitään kamalan suurta säväystä, olenhan hieman lyhyempi kuin ikäiseni yleensä, vaatteeni olivat kaapin päältä temmatut ja peppuun saakka yltävät hiukseni näyttävästi sekaisin. En saanut mitään vastausta. Pettyneenä jatkoin eteenpäin ja näin lisää kisaporukkaa, joita myös tervehdin. Taaskaan kukaan ei ollut huomaavinaan.
Keskimäärin harrastajat ovat todella mukavia ja juttelevat toistensa kanssa helposti, mutta silloin tällöin olen nähnyt kisoissa porukoiden ulkopuolelle jääviä, joka sinänsä ei ole kivaa. Muistattehan aina, jos näette jonkun yksin, mennä jutttelemaan!


Mikä on sinulle haastavin kouluratsastusliike?

Varmaan laukkapiruetti. Sulkutaivutus on myös toisinaan inhottava.
Lempi kouluratsastusliike, oikeilla ja keppareilla?

Oikeilla hevosilla en ole niin hirveän kiintynyt mihinkään yksittäiseen liikkeeseen, mitä nyt laukanvaihdot olisi kiva oppia, vaan tahdon yleensä ottaen saada hevosen kulkemaan mahdollisimman hyvin. Erilaiset voltit ja ympyrät ovat ihan hyviä apuvälineitä. Keppareilla avotaivutus on ihan kivaa, vaikka en saakaan jalkojeni, hevosen, oman ylävartaloni ja käsieni linjaa pidettyä läheskään täydellisenä.


Mikä hevosrotu on suosikkisi?

Andalusianhevonen, sillä yksi lempihevoseni on sitä rotua. Lisäksi andalusialaisten askeleet ovat hyvin kauniit. Yleisesti ottaen kaikki kouluratsastukseen soveltuvat hevoset ovat minun makuuni.

Harrastatko oikeaa ratsastusta?

Harrastan, syksyllä peräti kahdesti viikossa, johon vielä päälle kilpailut ja muut epäsäännölliset ratsastukset. Pääsen vihdoin aloittamaan kouluvalmennuksessa.


Kuinka kauan olet ratsastanut? (Etkös sinä ratsasta..? ':D)

Kunnolla neljä vuotta ja sitä ennen vielä neljä vuotta niin, että kävin shetlanninponilla kerran viikossa köpöttelemässä parikymmentä minuuttia.

Onko sulla ollut puuhevosta?

Ei ole ollut. Sellaisella olisi kyllä kiva harjoitella istuntaa.

Pidätkö my little ponyista?

Mitäköhän tähän vastaisin... Tällä hetkellä en omista yhtään, mutta pienempänä kyseiset leluhevoset olivat suuri intohimoni, kuten myös monet muut leut. Ihan kivojahan ne.


Harrastatko jotain muuta kuin keppareita?

Harrastan ratsastusta, kirjoittamista, lintujen bongaamista ja kalojen hoitoa.
Lempijuomasi?
Varmaan kaakao. Myös mansikkamehu on todella hyvää.

Tykkäätkö torijäätelöstä? 

En ole koskaan maistanut jäätelöä, josta en olisi pitänyt, joten kyllä.

Kaunein paikka missä olet ollut?
Yleensä ottaen luonto. En osaa nimetä yksittäistä paikkaa.

Kuinka myöhään valvot ja nukut?

Menen nukkumaan kymmenen aikoihin. Herään yleensä kuuden ja seitsemän välillä. Inhoan myöhään nukkumista ja tulen ärtyisäksi, jos jonakin aamuna nukun vahingossa kahdeksaan.

Jos saisit toivoa mitä vain, mitä ja miksi?

Toivonut olen jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta toteutuminen onkin sitten eri juttu. Haluaisin varmaan itselleni maailman upeimman kouluhevosen, jolla voisi kilpailla ihan huipulla.

Mitä tekisit miljoonalla?

Ostaisin itselleni kouluhevosen ja alkaisin valmentautua sillä täyspäiväisesti. Jossain vaiheessa haaveissani oli myös omistaa delfiineitä, sillä omien akvaariokalojeni kouluttaminen alkoi ottaa hieman päähän. Nykyisin karppini Runo on onneksi jo hieman rauhoittunut ja keskittyy paremmin. Isoon halliin, altaisiin ja delfiineihin ei kuitenkaan taitaisi miljoonakaan riittää, eikä minulla olisi tarpeeksi kokemusta niiden hoitoon, joten ehkä tämä haave on hieman eksoottinen.

Paljonko sinulla on rahaa?

Kyllä se miljoona lompakkooni vielä mahtuisi.

Jos saisit tehdä kolme itsekästä toivetta, mitä ne olisi?

Ottaisin varmaan itselleni ison hevostilan, jossa minulla olisi maailman upein kouluhevonen sekä parhaat mahdollisuudet treenaamiseen.

Entä jos saisit tehdä kolme epäitsekästä toivetta, mitä ne olisi?

Tämän ajatuksen kanssa menin kyllä aivan solmuun, sillä moni iso asia pitää sisällään monta pientä asiaa. Sanotaanko vaikka, että tekisin maailmasta täydellisen paikan, jossa olisi pelkkää hyvää. Sen jälkeen tuskin voisi enää mitään parantaa.



Kumpi olisit mieluummin, vesinokkaeläin vai strutsi?

En erityisesti haluaisi olla kumpikaan, mutta jos nuo olisivat vaihtoehdot, olisin vesinokkaeläin, sillä olisi kiva päästä katselemaan pienen eläimen näkökulmasta vedenalaista maailmaa.
Lempi koirarotu?

Coton de tulear ja amerikancockerspanieli ovat ihan kivoja, kummastakin löytyy hyvää kokemusta.


Kivoja eläimiä, jos hevosia ei lasketa?

Kalat, etenkin karpit, ovat kivoja. Myös linnut, muurahaiskävyt, seeprat, leppäkertut, orangit ja ravut ovat aivan mahtavia eläimiä!


Kuvassa entinen sinirapuni Silvia.


Pidätkö linnuista?

Jotkin linnut ovat oikein ihania, esimerkiksi korpit, sinisorsat, haapanat, töyhtöhyypät, virtavästäräkit, tyllit ja pikkutyllit. En kuitenkaan niin hirveästi "rakasta" lintuja, vaan olen enemmän kiinnostunut niistä lintubongarin silmin. Siitä, miten linnut käyttäytyvät ja missä eri lajeja tapaa.


Pidätkö kaloista?

Rakastan kaloja! Etenkin karpit ovat hevosen kanssa parhaita eläimiä!


Pidätkö kalaruuista?

Maultaan pidän lohesta, mutta sitä syödessäni en voi olla tuntematta pieniä omantunnon pistoksia. Kalastus, maalle rautakoukulla vetäminen ja kalan tukehduttaminen, on raain tapa tappaa.

Minkälaisesta musiikista pidät?

En oikeastaan pidä musiikista lainkaan. En koskaan kuuntele sitä vapaasta tahdosta. Joskus, jos jossain soi jokin tilanteeseen sopiva musiikki, saattaa se olla ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta en todellakaan voisi esimerkiksi päivittäin kuvitella kuuntelevani musiikkia. Lisäksi liian yhdenlainen musiikki saa minut ärtymään, tykkään mielummin kuulla sävelen sieltä, sävelen täältä.


Mitä syöt aamupalaksi?

Jotain kasvista, leipää ja viiliä.


Osaatko laittaa ruokaa?

En...

Lempiruokasi?

Jauheliha ja spagetti. Raaka-aineena mansikka, aina ja kaikessa!


Lempivärisi?

Sininen.


 Onko sulla koskaan murtunu mitään?

Kahdesti on käsi mennyt, kun olen tippunut hevosen selästä. Että ihmisellä voi olla huono tuuri...


Minkä väriset hiukset sinulla on?

Ruskeat.


Onko sinulla suorat hiukset?

Sanotaanko, että eivät ne mitkään kiharat ole, mutta luonto heittelee niitä välillä miten sattuu.


Mille luokalle menet syksyllä?

Kahdeksannelle.


Oletko hyvä koulussa?

Viime todistuksen keskiarvo oli 9.7. Olisin saanut helposti kaksi lisäkymppiä, jos olisin keskittynyt hieman tarkemmin.

Lenkkeiletkö/urheiletko?

Kävelen oikeastaan joka päivä ja juoksen myös aika usein. Lisäksi venyttelen ja jumppaan kotona. Tavoitteena olisi saada hyvä lihaskunto, jotta ratsastuksessa kehittyminen on helpompaa.


Onko sinulla oma tietokone?

On, ilman sitä en tulisi toimeen.

Mikä kamera?

Panasonic GX7.

Mikä puhelin?

Sony Xperia Z1 Compact.


Onko sinulla oma huone?

On.


Onko sulla poikaystävä?

Ei ole.


Onko sinulla sisaruksia?

Ei onneksi ole.


Onko sinulla lemmikkejä?

Tällä hetkellä minulla on kaksi akvaariota, joissa asustaa karppeja, kultakaloja ja ruutanoita. Pohjalla lymyilee myös partamonneja, mutta niitä en varsinaisesti laske lemmikeiksi, koska niiden kanssa en ole koskaan ollut missään kosketuksissa. Muut "varsinaiset kalat" osaavat jokainen tulla hakemaan ruokaa kädestäni ja olen myös nimennyt ne. Toinen karpeistani, Runo, onkin sitten pitkälle koulutettu. Voin tehdä sille mitä tahansa, vaikka silitellä tai ottaa pyrstöstä kiinni ja leikitellä sillä, niin kesy se on. Lisäksi se osaa olla käskystä paikallaan niin kuin koira (jos toinen kala tai jokin muu mielenkiintoinen asia ei häiritse sitä), tehdä "piruetteja" eli täyskäännöksiä, nostaa päänsä veden yläpuolelle ja ottaa kädestäni ruokaa, peruuttaa, seurata kättäni... Nyt yritän opettaa sitä roiskauttamaan vettä lattialle. Sitä se kyllä tekee ilman käskyä, mutta pyrstön heilautus pinnan yläpuolella ei vielä ihan käskystä lähde.




Kuvat ovat jo hieman vanhemman puoleisia, oikeasti kalani ovat jo paljon isompia.



Oletko viherpeukalo?

En ole. Kaikki minulle tulleet kasvit kuolevat ennätysajassa (tosin akvaariokasveja en minä ole pilannut, sen on tehnyt puolestani rakas ystäväni Runo).


Runon vauvakuva. Tällöin akvaariosta löytyi vielä pari kasvia.

Ottaisitko pihallesi mieluummin trampoliinin vai uima-altaan?

Uima-altaan. En kyllä itse koskaan ui, mutta voisin muuntaa sen kalalammikoksi.

Missä viihdyt parhaiten, missä seurassa?

Keppihevospiirit ovat aika mukavia. Lisäksi tallilla on ihan mukava olla, jos paikalla on kivoja ihmisiä.


Millaisten ihmisten seurassa viihdyt?

Sanotaanko, että hyvä ominaisuus ihmisessä on tietynlainen nöyryys. Ihmiset, jotka hakeutuvat vain siihen parhaaseen seuraan ja aliarvostavat muita, saavat pääni kiehumaan.


Harrastavatko kaikki ystäväsi keppihevosia?

Läheisimmät ystävät harrastavat, mutta eivät aivan kaikki.


Jos kaikki eivät, mitä "ei-harrastavat" ovat niistä mieltä?

Kaikille en ole kertonut. Ne, jotka tietävät, eivät ole mitään negatiivista sanoneet, joskus olen saanut jopa positiivista palautetta.


Onko sinua koskaan kiusattu keppareista?

On yritetty, mutta minua ei ole helppo kiusata. Teen siitä lopun heti alkuunsa.


Uskaltaisitko lähteä citymaastoon?

Olen kyllä lähtenyt joskus, kehtaamisesta se ei ole kiinni, mutta en oikein tykkää ratsastella pitkin katuja, kun ei siinä oikein ole mitään järkeä. Mielummin pysyttelen kentällä treenaamassa koulua ja joskus myös esteitä.

Tykkäätkö tehdä asiat omalla tavallasi?

Tykkään, mutta useinkaan en esimerkiksi koulussa kerta kaikkiaan uskalla. Harrastukseni, ajatukseni ja ulkonäköni ovat kyllä joskus varsin omaperäisiä.

Oletko jääräpäinen?

Joissakin asioissa olen ja joissakin en. Luovutan kuitenkin ajoissa, jos pääsen niin huomattavasti helpommalla ja asiaa pohdittuani tulenkin toiselle kannalle.

Tiedätkö mitä on optimistisuus? Oletko sellainen?

Tiedän hyvin. Ystävieni seurassa olen optimisti, mutta yksin ollessani saatan vajota joskus epätoivoon aivan pienenkin asian takia. Pahimpia ovat epäyksiselitteiset koulutehtävät, joihin on hankala löytää vastausta. Kouluaikoina tulee aina revittyä hiukset päästä, sen verran perfektionisti olen luonteeltani.

Mietitkö ennen kuin teet vai teetkö ennen kuin mietit?

Mietin, jos jaksan. Ainakin jollakin tavalla.

Kerro kolme sinun ominaisuuttasi.

Vaikea sanoa, sillä olen tietyssä seurassa hiljainen ja toisessa taas aivan liian vilkas ja ylipuhelias. Toisaalta osaan keskittyä, mutta joskus juutun haaveilemaan. Sen voin kuitenkin luvata, etten voisi tehdä tai tarkoituksella sanoa toiselle mitään pahaa.