lauantai 31. tammikuuta 2015

Elämäni tähtihetkiä

Niitä koeviikot totisesti ovat! On tullut taas luettua kuin hullu. Ensi viikon alussa on kokeita tarjolla vielä kaksi, mutta suurin osa kokeista on jo onneksi kunnialla takana.








Jenny "lukee historian kokeisiin".

Muutenkaan asiat eivät ole luistaneet aivan toivomallani tavalla. Perjantai-iltana tulin väsyneenä kotiin ja ajattelin, että saattaisin ehtiä omistaa sinä iltana vielä jonkin verran vapaa-aikaakin. No, minua tervehti kotona ihana näky. Runo oli repinyt akvaariosta suodattimen ja sitä siivoillessa meni sitten sekin vapaa-aika.

Pahoittelen kuvan laatua, mutta en millään saanut parempaa väsyneenä viikon jälkeen, raivosta tärisevin käsin. Miksi joku ylipäätään pitää karppia lemmikkinä?

Tänään yritin mennä kuvaamaan hevosia, sillä viikolla on jo pimeää, kun tulen kotiin. Sää oli kuitenkin tällä kertaa minua vastaan. Satoi räntää tai ainakin jotain sen tapaista, oli kylmä ja tuuli. Tuuli oli niin kova, että se kaatoi hevosia kivan kuraiseen maahan. Heppa-raukat menivät siinä sitten aivan likaisiksi.
Panda kaatuu!
Kuten myös Pipsa ja Paladin...

No, sain ainakin hyviä kuvia siitä, miksi huonolla säällä ei tule kuvata keppihevosia!



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kuulumisia

Jaksojärjestelmässä pahinta on se, että kaikkien jakson aineiden kokeet kasaantuvat samoille viikoille. Tämän jakson loppu alkaa jo häämöttää, joka tarkoittaa nyt kamalia koeviikkoja. Tällä kertaa aloitin lukemisen hyvissä ajoin eli jo tänä viikonloppuna.

Eilen tuli luettua kokeisiin vähän päälle nelisen tuntia. Ompelin samalla keppihevosta, koska muuten olisin kuollut tylsyyteen historian ja kotitalouden lukemisen kanssa. Älkääkä kysykö miten sen tein! No, vilkaisin aina vuorotellen yhden lauseen kirjasta ja vuorotellen pistin yhden piston neulalla. Ei ehkä kuulosta kaikkein tehokkaimmalta tavalta, mutta oikeastaan se on siinä mielessä, että neulan piston aikana ehtii ajatella lukemaansa ja sisäistää sen.

Tänään oli tarkoitus lukea hieman enemmän kuin eilen, jolloin minulla oli ratsastus, mutta sitten onneton sai tiedon Helsingin Kaapelitehtaalla pidettävästä, Helsingin akvaarioseuran järjestämästä akvaarionäyttelystä. Ja se oli menoa sitten...







Liejuryömijä on kala, joka viettää suurimman osan elämästään maalla!






Ja kultakaloja juuttuu katselemaan aina... Joukossa oli myös muita särkikaloja.

Mutta kaloista itse aiheeseen, eli olen saanut sitä keskeneräistä arabia hieman eteenpäin.








Vielä otsaharja, tummennokset ja valopilkut silmiin, niin sitten on valmista! Taidan väsätä tälle myös jonkin tyyppiset suitset, jonka jälkeen tämä tulee myyntiin.






Olen väsännyt tosiaan kokeisiin luvun aikana myös toista hevosta samasta kankaasta.

Mutta nyt valitettavasti, kun on sellainen tilanne, että kokeet jylläävät päälle, ei blogiin ilmesty reilun kahden viikon aikana postauksia kovin ripeään tahtiin. Voi olla, etten ehdi kirjoittelemaan ollenkaan. Mutta hevosia väsäilen eteenpäin lukiessani. Kolmen viikon päästä sitten tulevat kaikki superaikaansaannokseni julkisuuteen!

Myöskin Pipsan sivut taitavat nyt lykkääntyä. Mutta arvonnan kyllä pidän ajallaan! Osallistua voi vielä tämän kuun aikana.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Mitä olette pitäneet?

Blogini on suhteellisen tuore, joten minua kiinnostaisi kuulla, mitä olette kirjoitteluistani tähän mennessä ajatelleet. Mikä on ollut hyvää ja mitä voisi vielä kehittää? Entä millaisia postauksia tahtoisitte jatkossa?

Lupasin kysymyspostauksessa laittaa kuvan piakkoin tekemästäni hepasta. Minulla ei tällä hetkellä ole uuden tyylisuuntaukseni edustajia vielä valmiina, mutta laitan poikkeuksellisesti kuvan keskeneräisestä hepasta.






Olen kuitenkin keskeneräistä ei saa arvostella -periaatteen kannattaja, joten en halua tästä hevosesta toistaiseksi yhtään kommenttia. Mutta jos viitsisitte laittaa mielipiteitänne blogistani yleensä, niin olisin todella iloinen.

Suuret kiitokset jo etukäteen!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kysymyspostaus



Kiitos vielä kerran kaikille, jotka ovat tätä varten minulle lähettäneet kysymyksiä! Olen ollut suhteellisen kiireinen, siksi tämä tulee vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Milloin aloitit keppihevoset?

Hieman vaikea sanoa, milloin olen nämä harrastuksena aloittanut. Keppihevoset ovat nimittäin aina kuuluneet minun elämääni. Ensiksi enemmän leikinomaisena, muuttuen pikku hiljaa vakavammaksi touhuksi. Löysin tässä yksikin päivä sellaisen kammottavan kuvan, jossa olen aivan pieni. Seisoin meidän olohuoneessamme hymyillen kaupan keppihevonen jalkojeni välissä. Kaiken kukkuraksi minulla oli kädessäni sellainen kamala vaaleanpunainen taikasauva ja kepin päällä edessäni istui nallekarhu.

Mutta jos nyt vaikka sanottaisiin, että olen viime SM-kisoista harrastanut keppihevosia hieman vakavammin. Silloin tulin oikeastaan vasta nettipiireihin nähtyäni kisoissa oikeaa harrastusta. Sitä edeltävä taitekohta oli se, kun sain noin vuotta aiemmin pitkän keppihevosratsastustauon jälkeen yhden ensimmäisistä oikeista ystävistäni, Kittyn. Hän on minua nuorempi ja hän tuolloin vaati minua aina leikkimään Litless Pet Shopeilla. Kerran sitten ehdotin hänelle, että menisimmekin vanhoilla keppihevosillani ulos ratsastamaan, kun en enää jaksanut vitosluokalla pyöritellä leluja käsissäni. Siitä se lähti molempien osalta.

Kauanko olet harrastanut keppareita?

Jos edellisen mukaan lasketaan, olen IRL- harrastuksen aloittanut hieman yli yksi ja puoli vuotta sitten ja URL-puolelle olen tullut hieman yli puoli vuotta sitten.


Mikä sai sinut aloittamaan kepparit? 

Ollessani ihan pieni, kun en itse osannut lukea, äitini luki minulle Villivarsaa ääneen. Siellä seassa olevat keppihevosjutut tekivät minuun vaikutuksen. Lisäksi Kittyyn tutustuminen aloitti IRL-aktiivisuuteni. Jolien kautta taas löysin itseni nettipiireihin.


Mikä oli ensimmäinen kepparisi? 

Ensimmäinen kepparini oli sellainen ruskea kaupan keppihevonen, jonka sain lahjaksi, kun täytin kolme vuotta. Nimeltään tämä oli Tatti (tuli siitä, kun kepinkiinnitys näytti hieman sienen alaosalta) ja roduksi keksin myöhemmin islanninhevosen. Tamma oli siis kyseessä.


Ensimmäinen käsintehty hevoseni taas oli islanninhevosori Apollo. Äitini teki sen minun rääkyessäni vierellä, kun olin joko esikoulussa tai ekaluokalla, nyt en kyllä ole ihan varma. Halusin tuolloin ehdottomasti keppihevosen väriksi lempivärini eli...















...sinisen.
Jos kaupan keppareita tai sinisiä möhköfantteja ei lasketa, siinä tapauksessa ensimmäinen keppihevoseni oli Hiful. Se oli muistaakseni yhdeksänvuotislahjani isovanhemmiltani. Mummuni teki sen minulle. Hiful oli hieman omapäinen risteytyshevosruuna. Se on ollut tunnearvoltaan yksi rakkaimpia hevosia minulle, mutta syksyllä jouduin lopettamaan sen, koska se meni niin huonoon kuntoon.












Voisitko tehdä esittelypostauksen kaikista keppihevosistasi kautta aikojen? 

Ihan hyvä idea, varmasti jossain vaiheessa. Tuossa ylempänä on kuitenkin jo esimakua.

Myytkö hevosiasi? 

En myy omia, Sailan tekemiä hevosiani (Paladin, Pantomime, Piaffitar), mutta olen juuri alkamassa tehdä hevosia itse myyntiin.

Oletko koskaan ajatellut, että voisit myydä Paladinin? 

Paladin olisi varmaan viimeinen hevonen, jonka suostuisin myymään.

Onko sattumaa vai suunniteltua, että kolmen kepparisi nimet alkavat kirjaimella "P"? 

Paladinin saadessani en pahemmin miettinyt sen nimen alkukirjainta. Pantomime on Jolien entinen hevonen, joten en ole itse keksinyt sen nimeä. Mutta Piaffitar taisi tulla jo hieman vitsinä.



Mistä keksit hevosillesi nimet?

Paladin on oikeastaan isäni ehdotus, joka viittaa palatiininmustaan. Ja mustaahan sitä Paladinissa riittääkin. En tiedä mistä Pantomime ja sen kutsumanimi Panda tulevat, kun en niitä ole itse antanut. Piaffittar taas on nimetty maailman upeimman keppihevosen, Iisan tallin Puhurittaren mukaan, mutta siihen on lisätty hieman kouluelementtiä.



Laita kuva jostain tekemästäsi hepasta.

Piakkoin niitä on tulossa blogiini, mutta tällä hetkellä minulla ei valitettavasti ole yhtään edustavaa kuvaa omatekemistäni hevosista. Myöhemmin sitten.

Järjestätkö kisoja/leirejä/ratsastustunteja? 

Olen joskus pitänyt jonkin yksittäisen tunnin tutuilleni, mutta en käytännössä. Kisoja on muutama tullut järjestettyä aikoinaan, mutta ne kylläkin olivat vain leikkimielisempiä pikkukisoja tutuille. Paitsi no, nyt syksyllä olin auttamassa jo aika paljon edistyneempien kisojen kanssa ystävääni Jolieta. Mutta vain auttamassa. (Juu, en sitten tosiaan ollut se kumiankkaa heilutteleva sekopää, joka kaatoi kaikki esteet, jos joku lukijoista sattui minut siellä näkemään...)


Millaista on olla Villaharjojen toimittaja

Kirjoittaminen ja asioiden luominen on mahtavaa! Ainoa varjopuoli on se, että päätoimittaja Myster hieman sekoittelee minua ja Jolieta (joka myös on päässyt lehden toimittajaksi). Mutta uusiahan me molemmat olemme ja kun Jolien nettinimi on niin samankaltainen kuin minun nimeni, ei se loppujen lopuksi ole ihme. Arvostan kuitenkin toki Mysteriä lehden toimittajana, hän näkee suuren vaivan lehden kokoamiseen ja lopputulos on upea.

Oletko Instagramissa? 

Olen kai vanhanaikainen, mutta en ole. Minulle riittää jo blogi ja skh-foorumi.

Minkälainen olisi unelmiesi keppihevonen? 

Jaa-a. On niin monta ominaisuutta, joista keppihevosissa pidän, että yhteen hevoseen lienee on kaikkea mahdotonta sulloa. Mutta sen voin kyllä sanoa, että unelmieni keppihevonen olisi yllätys yllätys: koulupainotteinen. Paladin on kyllä aika lähellä unelmieni keppihevosta ellei jopa itse se.

Onko sinulla unelmia keppihevosten suhteen? 

Haluaisin joskus osata tehdä Suomen hienoimpia keppihevosia ja haluaisin voittaa keppihevosten kouluratsastuksen SM-kisat. Molemmat unelmat ovat kuitenkin mahdottomia, koska 1. henkilökohtainen mielipiteeni on, että Iisan tallin Saila tekee Suomen hienoimmat keppihevoset, eikä siitä ole kovin helppo panna paremmaksi ja 2. en kyllä ikinä pääse minun taidoillani keppihevosilla kouluratsastuksessa Suomen parhaimmistoon.

Mikä on pahin tippumisesi / epäonnistumisesi kepparin kanssa? 

Varmaan jokin estekisarata. Kerrankin kaaduin (kylläkin leikkimielisemmissä kisoissa ajat sitten) ensimmäisellä esteellä pudottaen samalla puomin. Juttua ei yhtään paranna se, että esteet olivat sellaisia ihan minejä. En enää tarkalleen ottaen muista, mutta näin jälkikäteen veikkaisin, että ehkä noin 30 cm luokkaa...

Oletko kisannut paljon? 

En oikeastaan. Olen vain kaksi kertaa käynyt kunnon harrastajan järjestämissä kisoissa (SM-kisat 2014 ja Jolien järjestämät kisat syksyllä). Sen lisäksi olin kesällä Kungsbackan keppihevoskisoissa, jotka olivat yllättävän hyvät siihen verrattuna, etteivät olleet harrastajan järjestämät. Paitsi tietysti, jos Hööksin leikkimieliset keppihevosnäyttelyt sun muut lasketaan joskus Apollon saamisen aikoihin kyseisellä sinisellä möhköfantilla, niin sitten voin sanoa kisanneeni paljon. Kyllä sitä on tullut vaikka mitä leikkimielisiä pikkukisoja kierrettyä läpi.

Tuletko tämän vuoden SM-kisoihin? 

Periaatteessa minulle on juuri tuolle päivälle merkitty kevään ainoa lauantaikoulupäivä, mutta olen kyllä tuon asian suhteen niin sitkeä, että enköhän minä jonkin poissaolosyyn keksi. Joten tulen. Ajattelin osallistua koulumestaruuteen ja siihen toiseen koululuokkaan, tynnyrinkiertoon ja näyttelyyn.

Este-ennätys kepparilla, jaloilla ja oikealla hevosella?

Kepparilla ennätykseni on upeat 80 cm... Ilman keppihevosta en hyppäämistä harrasta. Oikealla hevosella en juuri ole hypännyt ja silloinkin ratsastuksenopettaja ei ole meille mitään korkeuksia mainostanut. Olen vain hypännyt kiltisti esteen yli autuaan tietämättömänä sen korkeudesta, mutta eivät ne esteet kovin korkeita ole todellakaan olleet.

Voitko tehdä ratsastusvideopostauksen? 

En oikeastaan ole koskaan kokeillut videokuvausta, joten en varmaan edes osaisi. Muuten hyvä idea.

Harrastatko ratsatusta? Kuinka kauan olet harrastanut? 

Totta kai, olen ratsastanut jo seitsemän ja puoli vuotta ratsastuskouluissa. Sen lisäksi sitä ennen kävin usein ponitalutuksissa. En siis tarkoita mitään yhtä kierrosta, vaan ihan kunnon maastolenkkejä.




Onko sinulla omaa / hoitohevosta? 

Omaan hevoseen olisin tuskin ainakaan vielä tarpeeksi kokenut. Hoitohevosta minulla taas ei myöskään ole, koska talli, jolla käyn, ei ole kovin lähellä. Enkä ehkä muutenkaan haluaisi omistaa koko vapaa-aikaani yhdelle hevoselle, joka ei olisi kuitenkaan omani.

Pidätkö enemmän este- vai lännenratsastuksesta? 

Kepparilla pidän enemmän lännenratsastuksesta. Oikealla en sitä ole kokeillut, mutta se ainakin lajina vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Oletko koskaan ratsastanut islanninhevosella? 

Olen, kolme kertaa. Näin yleensä en hirveästi pidä maastoilusta, mutta islanninhevosmaastot ovat aivan ihania, jos niillä mennään kovaa.


Mikä on lempihevos- / ponirotusi? 

Varmaan andalusianhevonen. Olen oikeastikin ratsastanut sellaisella ja se oli todella ihana. Lisäksi andalusianhevoset ovat hyvin näyttäviä, ja mikä parasta, ne ovat todella hyviä kouluratsastuksessa.

Minkälainen olisi unelmiesi hevonen ulkonäöltään ja luonteeltaan? 

Varmaan tummanruunikko, sellainen aika tavallisen näköinen kouluhevonen. Päässä sillä voisi olla jokin pieni merkki. Hoidettaessa se voisi olla hieman herkkä, niin, että se ei välttämättä joka tilanteessa olisi kaikkein mukavin hoidettava, mutta jos sitä hoitaisi oikein, se nauttisi silmin nähden. Edellä mainitun laiset hevoset nostavat nimittäin itseluottamustani hevosten hoitamisessa. Tämä unelmieni hevonen olisi ratsastaessa hyvin kuuliainen ja herkkä, sekä hyvin osaava. Se olisi todella pomminvarma, eikä hötkyilisi mistään.

Mitä harrastat keppihevosten ulkopuolella? Kauanko olet harrastanut mitäkin? 

Ratsastuksen ja keppihevosten lisäksi harrastan mm. rytmistä voimistelua. En pidä sitä lajina erityisen kiehtovana, mutta pakkohan sitä on käydä hieman venyttelemässä, ettei täysin kangistu. Olen harrastanut voimistelua nyt kaksi vuotta. 

Lintubongaus onkin sitten asia erikseen. Pidän luonnosta ja lintujen tarkkaileminen on siten aivan mahtavaa! Tätä olen harrastanut tavoitteellisesti nyt hieman yli vuoden ja sitä ennen olen joskus satunnaisesti käynyt lintutorneilla. 

Akvaarioharrastus puolestaan on kuulunut elämääni jo melkein kolme vuotta. Rakastan niin kaloja!

Jos minulle joskus sattuu jäämään aikaa, kirjoittaminen on myös yksi rakkaimpia harrastuksiani. Nykyisin olen niin kiireinen, etten hirveästi yritä kirjoittaa muita kuin runoja. Olen harrastanut tätä melkeinpä siitä asti kun ykkösluokalla opin lukemaan ja kirjoittamaan.

Omistatko lemmikkejä ja minkä nimisiä? 

Minulla on kaksi akvaariota, joissa asustelee yhteensä mm. kultakaloja ja kaksi karppia. Olen aivan hulluna toiseen karpeistani, Runoon. Se ei ole aivan normaali kala...

















































...mutta parempi niin. Se on minulle paras lemmikki ikinä!

Kuinka vanha olet? 

Tämä on kyllä ehdottomasti arka paikkani. Haluaisin nimittäin olla jo aikuinen, mutta joudun myöntämään, että olen vasta 13. Eikä tilannetta paranna ainakaan minun näkökulmastani se, että näytän vielä ihan hirveästi ikäistäni nuoremmalta.

Liikunnan, käsityön ja kuvataiteen numerot

Liikunta taisi olla 8, en koskaan ole ollut siinä hyvä. Käsityön numeroni on tällä hetkellä 9 yhden huonommin onnistuneen työn takia. Kuvaamataidosta en jaksojärjestelmän takia ole vielä tänä vuonna saanut numeroa, mutta keväällä se oli 10. Olisipa joku kysynyt lukuaineiden numeroita, että olisin saanut loistaa!

Tulevaisuuden toiveammatti? 

En vielä tiedä tarkkaan, mihin töihin haluaisin, mutta aion opiskella biologiksi, sillä olen hyvin kiinnostunut luonnosta.

Minkä väriset hiukset sinulla on? 

Ruskeat.

Paras/parhaat ystäväsi? 

Minulla ei ole tapanani laittaa ystäviäni parhausjärjestykseen, mutta mm. Jolie ja Kitty ovat hyviä ystäviäni.

Lempiväri? 

Sininen.

Lempiruoka? 

Jos ruoka-aines käy, niin mansikka. En ole varmaan moneen vuoteen ottanut jäätelökioskistakaan muuta kuin mansikkajäätelöä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, kun minua kiinnosti tietää, miltä mustikkajäätelö maistuu. Muutenkin syön yleensä kaikkea mansikan makuisena. Ja mansikat ihan pelkkinä mansikoina... Että odotan kesää! 

Mutta jos pitää sanoa jokin ruokalaji, niin spagetti ja jauhelihakastike. Myös tortillat ovat hyviä.

Pidätkö schleichhevosista

En ole niitä koskaan varsinaisesti keräillyt, mutta pienempänä tapasin leikkiä niillä. Kyllähän sleichhevoset ovat ihan taidokkaita jäljitelmiä oikeista, mutta minun makuuni ne ovat ehdottomasti liian pieniä. Keppihevosten koko miellyttää silmääni enemmän.

Mitä kuuluu?

Mainittakoon ensiksi, että yllä näette erinomaisen kysymyksen. Se sopii niin moneen eri tilanteeseen! Itsekin käytän sitä keskustelun aloituksessa varsin paljon. 

Mutta sitten vastauksen synkempään osaan. Olen hyvin kiireinen. En ehdi paljoa nähdä ystäviäni ja silloin kun joskus ehtisin, olen joko liian väsynyt sopimaan mitään tai ystävilleni ei sovi.



Oliko hyvä joululoma?

Oli se ihan mukava. Olinkin niin loman tarpeessa! Minua vain harmittaa, etten silloinkaan saanut ystäviäni kiinni.


Jos jäi vielä jotain kysyttävää tai haluatte tarkennusta johonkin, niin kysykää ihmeessä kommentoimalla blogiini. Ja jos unohdin lisätä jonkin kysymyksen tähän, niin huomauttakaa vain reippaasti.


perjantai 9. tammikuuta 2015

Arvonta: palkintona näyttelyriimu / OHI!

Arvontaan ei voi enää osallistua.

Säännöt ovat yksinkertaiset. Osallistua voi kommentoimalla tämän postauksen alle sähköpostiosoitteensa tämän kuun aikana ja vain yksi osallistuminen / henkilö. Sinun ei välttämättä tarvitse olla blogini lukija, mutta toki arvostaisin sitä suuresti. Useampaa arpaa ei ole mahdollista saada.

Palkintona on tällainen minun väkertämäni arabinäyttelyriimu.







Huomaa, että mallina toimiva Panda on Iisan tallin hepaksi todella pieni. Niskan takaa menevän hihnan pituus on noin 33 cm ja turvan päältä menevä hihna 11 cm. Turvan alta kulkee kullanvärinen ketju.

Tulokset julkaisen blogissani ensi kuun ensimmäisen viikon aikana. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse. Palkinto lähetetään postitse voittajalle. Näyttelyriimun kestävyydestä en anna takeita, eli jos rikot sen, minulle on turha alkaa valittaa, hyvää hyvyyttänihän tämän arvonnan pidän ilman oman etuni tavoittelua.

Onnea kaikille arvontaan!



Kysymyspostauksesta vielä sellainen pieni maininta, että enää en ota valitettavasti kysymyksiä enempää vastaan. Suuri kiitos vielä kerran kuitenkin kaikille, jotka ovat niitä minulle lähettäneet!

Julkaisen kysymyspostauksen ihan kohta, heti kuin vain ehdin, mutta laitetaanpa tähän väliin tämä, josko lukijat pysyisivät hetken tyytyväisinä.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pinkeistä perussuitsista kultaiseen barokkiin

Vuosikin on jo ehtinyt vaihtua tässä välissä, joten toivotan nyt ensiksikin kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta 2015! Toivottavasti tähän vuoteen mahtuu meillä kaikilla kurjempien asioiden lisäksi myös paljon hyvää. Vaikka elämä ei olisikaan aina ihan täydellistä, kannattaa silti nauttia mukavista asioista.


Mutta sitten, itse asiaan. Kävin tänään Helsingin Talvipuutarhassa asti kuvailemassa aikaansaannoksiani, koska olen alkanut kyllästyä jo lumitaustaan. Kummallista kyllä. Vielä vähän aikaa sitten valitin, että voi kun tulisi lunta, niin pääsisi kuvailemaan keppareita. Nyt kun on lumi maassa, täytyy sitten hakeutua johonkin aivan toisenlaiseen ympäristöön.

Mutta nyt, saanko esitellä Piaffittaren uudet suitset:






























Käytin inspiraationlähteenä näitä barokkityylisiä suitsia. Koristelu oli kyllä tuskallista, mutta lopputulos on mielestäni vaivan arvoinen.


Toista aikaansaannostani en vielä paljastakaan. Ajattelin nimittäin piakkoin pitää arvonnan blogissani, jossa arvon sen pois, joten pitäähän sitä vähän yllätystä olla.


Kysymyspostauksesta vielä sen verran, että olen alkanut nyt kokoilla sitä yhteen. Kyllä siitä nyt noillakin kysymyksillä jonkinlaisen kokonaisuuden saa, mutta jos vielä on jokin kysymys, niin kiireen vilkkaa tulemaan. Kysymyksiä siis saa tosiaan esittää kommentoimalla blogiini. Kiitän vielä kerran lämpimästi jokaista, joka on jonkin kysymyksen tai kysymyksiä minulle laittanut!